- Tuntosarvet selässä -
Kirjoitettu 5.1.2022
Loputon keskustelun aihe. Minkälainen on hyvä ratsastuskentän pohja? En usko, että siihen on yhtä oikeaa vastausta.
Kuuntelin vuonna 2019 Horse & Rider in motion – tapahtumassa huippuasiantuntija Sarah Jane Hobbsin luentoa siitä, mikä olisi optimaalisin ratsastuskentän pohjamateriaali. Tuloksia oli paljon, olivathan he rakentaneet olympiaradan pohjaa erityiselle alustalle, joka sisälsi valtavia määriä erilaisia antureita analysointia varten. Pintamateriaaleja oli testattu useita, erilaisilla seossuhteilla. Maallikolle tärkeimpänä oppina kotiinviemiseksi oli kuitenkin tieto, ettei mikään pohjamateriaali ole tarpeeksi hyvä, mikäli sen kosteus on väärä. Hyvä, sopivan kostea pohja palauttaa energiaa takaisin hevoseen.
Kun yksi aisti heikkenee, toinen vahvistuu. Kiitos selkävammani (osittainen selkäydinvamma ja kolmen lannenikaman murtuma), ajatustyöskentely liikunta-alustojen suhteen on kasvanut hurjasti, sillä selkä reagoi alustoihin tällä hetkellä todella herkästi. Listasin alle ajatuksia pohjista oman selkäni tuntemusten mukaan, herättelemään ajatuksia asian suhteen.
Minkälaiseen paremmuus järjestykseen Sinä laittaisit seuraavat pohjamateriaalit?
Nurmi. Hoidettu ja leikattu, esimerkiksi jalkapallokenttä tai vastaava.
Kuiva hiekka.
Kuiva hiekka-kuitu.
Kostea hiekka.
Kostea hiekka-kuitu.
Asfaltti.
Jää.
Hiekka. Usein hevosten liikutusalustat ovat hiekkaa. Useissa paikoissa hiekan ja kuidun seosta. Hiekkatie ja kostea hiekkakenttä on omalle selälleni parhaat. Juoksuaskelten tärähdykset tuntuvat selässä, mutta eivät terävinä iskuina. Erilaiset hiekat kuivana toimivat eri tavoilla. Hyvästä kentänpohjan hiekasta tulisi kevyesti puristamalla muodostaa pallo. Raskas, syvä rantahiekka on selän mielestä pehmeä, mutta raskas alusta. Eteenpäin pääsemiseksi töitä pitää tehdä paljon.
Hiekka ja kuitu. Aivan kuten hiekkaakin, kuitujakin on erilaisia. Kuiva hiekka-kuitupohja aiheuttaa kitkaa, jonka takia jalan liike on töksähtävä. Kostea hiekka-kuituseos antaa askelen pyörähtää paremmin läpi koko askeleen. Entä sitten talvikausi? Talutin hevosta kahtena päivänä peräkkäin samassa maneesissa. Pohja siis kutakuinkin samankaltainen molempina päivinä. Ensimmäisenä päivänä ulkona olleen jääkelin vuoksi kenkien kantapäissä oli pienipiikkiset liukuesteet. Puolen tunnin kävelyn jälkeen, jalkani olivat puuduksissa. Seuraavana päivänä samanlainen kävely, ilman kantapäiden liukuesteitä. Jalat tuntuivat kävelyn jälkeen samalta kuin kävelyn alussa. Kuinka suuri onkaan siis hokkien vaikutus myös sulassa pohjassa, ei pelkästään jäällä? Edes pienten hokkien?
Nurmi. Itse koin jalkapallokentän hoidetun nurmen aluksi ehdottoman pahaksi. Selkä ei sietänyt nurmella juoksua yhtään. Miksi, sehän on nopeasti ajateltuna pehmeähkö ruohonkorsien ansiosta? Entä sitten ruohon aiheuttama kitka? Kasvualusta?
Asfaltti. Voisi luulla, että lenkkareista huolimatta paha. Vaan ei. Selkä ottaa asfaltin kautta tulleet tärähdykset vastaan yllättävän hyvin. Kyllähän kovia alustoja suositellaan välillä käytettäväksi hevosillakin. Sanotaan, että ”jänteet tykkää”.
Jää. Nyt talven tullen ja nastakenkien ansiosta ajatuksia myös jäästä. Siitä varsin kovasta ja liukkaasta veden olomuodosta. Nastat purivat jäähän hyvin, uskalsin kokeilla muutaman juoksuaskeleen, sillä halusin tietää, miten selkä reagoisi. Jää. Pehmeä. Niinhän sitä on kautta aikain mainostettu ja onhan jääraveillakin pitkä historia. Asettaisin itse jään heti toiseksi kostean hiekan jälkeen. Iskut eivät tulleet terävinä selkään saakka. Mutta miksi useampi piikki jalan alla jäällä, ei saa jalkoja puutumaan vaikka pienemmillä ja pienemmällä nastamäärällä kuitu-hiekkapohjalla jalat puutuu? Liikkeen on siis muututtava merkittävästi, vaikkei se varsinaisesti ulospäin näykkään. Mutta se saa reaktion aikaan selkään saakka, joka puolestaan heijastaa muutoksen hermotuksen kautta jalkojen oireiluksi.
tekee kokonaisvaltaisesti hyvää.
Pohjan merkitys kerää paljon ajatuksia. Tuleeko pohjan vaikutuksen kautta esiin liikehäiriöitä tai jopa ontumia? Jokin alue näyttää oireet, vaikka itse syy on toisessa kohdassa kroppaa? Alkaako hevosen liikkumisessa tai terveydessä tapahtua muutoksia ulko- ja hallikauden vaihtuessa? Ei se pohjan määritteleminen ihan niin helppoa kuitenkaan ole. Päästään vielä ajatuksiin, mikä pohja on millekin hevoselle tai ihmiselle hyvä. Jokaisella on omanlainen kroppa, erilainen rakenne, erilaiset vammat,kengät ja pohjalliset, varusteet.. Näihin yhdistettynä päivän tehtävät ja eilisenkin...
Oletko ajatellut, askellatko molemmilla jaloilla kaikkien nastakenkien nastojen läpi vai enemmän toisella syrjällä? Asettuuko jalkasi jalustimella samalla tavalla, tasaisesti isovarpaan puolelta pikkuvarpaalle vai onko painoa enemmän pikkuvarpaan puolella?
Itse joudun valtavasti keskittymään oikean jalan askellukseen, jotta kaikki nastat kuluisivat tasaisesti. Tämä johtuu oikean jalkani heikkoudesta, mutta voisi toki olla rakenteellinenkin asia. Kuten olen aikaisemmassakin kirjoituksessa muistuttanut, näitäkin kahta asiaa tulisi korjata eri tavoilla. Käy kokeilemassa, nastat antavat erilaisen tuntuman jalkapohjalle kuin kesälenkkarit.
Miten sun hevonen kuluttaa kenkiään tai hokkeja? Kuluvatko tasaisesti? Juttuvinkkinä seuraavaan kengitykseenne!
Varokaa liukkaita jäitä ja nauttikaa liikunnasta!
