kirjoitettu 7.10.2021
Odottelin kutsua Tampereelle, siihen saakka olisin TYKS Orton osastolla. Tampereen Hatanpään puistosairaalassa on neurologinen kuntoutusosasto, sitä kautta pääsisin palaamaan kotiin. Odotin innoissani, mutta samalla haikein mielin. Sinne olisi kotoa kolmen tunnin ajomatka. Koronatilanne vaikutti jo muutenkin perheen tapaamisiin. Sitten olisi lisänä vielä pitkä välimatka. Kuntoutukseen pääseminen oli kuitenkin myös vaikeampaa, sillä koronatilanteen takia myös kuntoutuspaikkoja oli jouduttu vähentämään. Pääsin kuitenkin jonotuslistan kärkipäähän kuntoutusennusteen ollessa hyvä ja koska kotona tarvittaisiin äitiä taas mahdollisimman pian.
Toisella viikolla onnettomuuden jälkeen, otin tasofordin sijaan haltuun kyynärsauvat. Tasoford on kyllä kova peli, mutta liikkuminen oli sen avulla aika kivuliastakin. Kädet nojaavat telineeseen ja jalat laahaavat mukana, yritin liikaa nojata käsiin. Siitähän ei sitten kylki ollut kovin innoissaan. Kyynärsauvojen kanssa kulkeminen alkoikin sujua aika kivasti.
Päiväkävelyä osaston ympäri. Kesken pitkän tuntuisen käytävän, vasen jalka löysi yhtäkkiä tavallisen kanta-askeleen! Tähän saakka olin saanut astuttua jaloilla vain varpaat edellä. Olin onnellinen!
Liikkumiseen oli tullut myös toisenlaista muutosta. Ensin ajattelin sen johtuvan joko liikkumattomuudesta tai alkaneesta liikkumisesta. Tuntui kuin joku repisi terävästi pakaraan viiltoa. Tunne oli aika voimakas. Jos olet osaston fyssari, älä lue tästä eteenpäin… 😉
Koska tunne oli selvästi lihaksessa, pyysin hoitajalta kinesioteippausta. Eivät kuulemma osanneet, mutta lupasin opettaa. Kävivät fyssarin laatikolla noutamassa teippiä, minä leikkasin palat valmiiksi, hoitajat teippasivat ohjeiden mukaan. Tästä saatiin pientä apua.
Olo oli parantunut jo sen verran, että tiesin osastolla olevan paljon heitä, jotka tarvitsivat hoitajien apua itseäni enemmän. Kotona en kuitenkaan vielä pärjäisi, lääkitys oli edelleen kova ja yöt painajaisia. Aloin kuitenkin järjestää hevoselle klinikka-aikaa ja tietysti myös omia juttujani. Kiitos kuitenkin TYKSin Pirjolle, joka auttoi asioiden hoitamisessa! Pitihän nyt saada lippuja ja lappuja onnettomuudesta Kelaan ja vakuutusyhtiöön. Kaikenlaisia lomakkeita. Pää ei yksin oikein riittänyt ajattelemaan ja ottamaan huomioon kaikkia näitä asioita. Onneksi apu oli lähellä tässäkin asiassa.
Nilkkoja tukevia talvikenkiä käytin vain muutaman kerran kävelyssä apuna. Nilkoissa alkoi olla tukea, vaikkakin ylöspäinsuuntautuva liike oli edelleen vajaa. Etenkin oikeassa jalassa. Oikean jalan liikkeet olivat heikententyneet selvästi vasenta enemmän. Luonnollisesti vasen kylki oli murtumien vuoksi paljon oikeaa heikompi. Kävelyä ajatellen yhdistelmänä hieman hankala, sillä oikea jalka ja vasen puoli ylävartalostahan liikkuvat samaan aikaan.
Spiraalistabilaatio. Opettelemastani metodista olisi nyt hirmuisesti hyötyä! On harjoiteltu liikkeen ja paikallaan olemisen stabilaatiota. Sitä, miten kävely teoriassa tapahtuu. Keskivartalon hallintaa, rangan pituutta.
Tee vaikka testi! Tee tehtävä järjestyksessä ja lue eteenpäin vasta edetessäsi, älä etukäteen.
1. Nouse seisomaan ja lähde marssimaan paikoillasi. Jatka vähän aikaa.
2. Oliko marssitahtisi ristikkäinen jalka – käsi vai saman puolen jalka ja käsi samaan aikaan?
Hevosen käyntirytmihän on samanlainen, vuorotahtiin. Mutta myös herkästi passikäyntiin taipuvaisia hevosia on olemassa. Ratsastaja, joka marssii samanpuolisella jalalla ja kädellä samanaikaisesti, saattaa omalla kehollaan vaikuttaa passimaiseen käyntiin vahvistavasti.
Kävelyretket osaston käytävillä lisääntyivät ja olin onnellinen uusista saavutuksista! Aluksihan kävelin vain 15 metriä, nyt jo useita kymmeniä metrejä!
Sain kutsun Tampereelle. Taksi tulee hakemaan torstaina.
