Ensimmäinen viikko Tampereella
Kirjoitettu 28.10.2021
Kuntoutuminen oli alkanut hyvin sen jälkeen, kun kyljen kipu mahdollisti istumisen ja seisomisen. Kylkeen asennettu letkukin puudutusainetta varten sai lähteä. Hatanpään neurologisella kuntoutusosastolla olisi luvassa fysioterapiaa kaksi kertaa päivässä, viikonloppuisin omatoimista harjoittelua.
Torstai-iltana pääsin perille. Mukava mieshoitaja otti minut vastaan. Mutta apua, puhuvatko ne kaikki ihmiset täällä tuollaisella murteella? Pakko myöntää, osa sanoista meni sujuvasti ohi. Vaan ei ollut kyse Tampereen murteesta, taisi olla Karjalaa..? Vaan olivatpahan hekin pelänneet, että miten pärjäävät mun kanssa, koska ”ruotsinkieliseltä alueelta”. Hyvin pärjättiin.
Perjantaisin halukkaille kuntoutujille oli tarjolla yhteispelejä. Suosituimmat pelit olivat ilmapallo-lentis ja curling. Hauskaahan se oli. Tasoituksen vuoksi kaikki pelaajat istuivat joko pyörätuolissaan tai tuolilla. Voisihan kuvitella, että se oli helppoa. Mutta tällä hetkellä kroppa ei sietänyt nopeita liikkeitä eikä vasemman puolen liikkuvuuskaan isoa ollut. Vasenta kättä sai kuitenkin jo alkaa käyttämään vaikka lapaluussa olikin murtuma. Curling oli myös sovellettua. Pienillä pyörillä varustetut kivet työnnettiin matkaan istualtaan joko kädellä tai kepillä lähettämällä. Harjaajaa ei ollut. Kyllähän siinä hoitajat saivat pitää kiinni pyörätuoleista kun pelaajat innostuivat...
Lauantai olikin sitten ensimmäinen selvästi huono päivä. Tai ei mikään oikeastaan niin huonosti ollut, mutta nukuin ja itkin. Kun kysyttiin mitä itken, ei siihen oikeastaan mitään selitystä ollut. Nukuin lisää. Sunnuntaina kävin kokeilemassa polkulaitetta. Saavutetun matkan määrä mitattiin muutamaan sataan metriin. Terkkuja vaan Kavioliitossa podcastin Katjalle ja Teemulle! Varsin viihdyttävää polkuseuraa!
Viikonlopun aikana ehdin tavata muita kuntoutujia. Meidän kirjo oli aika laaja. Oli auto- ja mönkijäonnettomuudessa olleita, laskettelu- ja ilotuliteonnettomuuteen joutuneita, sairauskohtauksista toipujia. Jos tunnistatte itsenne: Toivottavasti Teillä muillakin on suunta ollut positiivinen!
Pauliina oli mun oma fysioterapeutti. Aloitettiin ihan perus liikkumiseen ja kävelyyn liittyvillä harjoituksilla. Nojapuun tuella käveltiin askelia eteen- ja taaksepäin. Harjoittelimme askellusta steppilaudalle kuten porrasaskellus ylös-alas ja sivuttain. Sivuttaisnousut olivat vaikeat, lantiossa ei ollut pitoa.
Ensimmäisellä viikolla teimme myös Bergin tasapainotestin. Tehtävinä olivat mm seisomaan nousu tuolilta ilman käsien apua, pyörähdys itseni ympäri seisten, seisominen silmät kiinni, selän taivutus eteenpäin, seisominen jalat peräkkäin, nouseminen steppilaudalle… Yhdellä jalalla seisominen. Vasemmalla jalalla kellotin kaksi sekuntia. Oikealla jalalla pyöreät nolla. ”Poimi esine lattialta seisten.” Aloin itkemään. Ajatus esineen nostamisesta lattialta tuntui mahdottomalta. Kuinka niin tavallinen, jokapäiväinen asia, olisi nyt aivan mahdoton?! Itkin. Tsemppasin. Keräsin itseni. Ja poimin esineen lattialta. Milliäkään en alemmas olisi enää päässyt, ylös nouseminen teki kipeää. Kokonaispisteet testistä eivät olleet päätä huimaavat. 32/56, tasapaino kohtalainen (avustettava/apuväline). Se oli uudenlaisen elämän todellisuus.
Loppuviikon tavoitteena oli lattiallakäynti. Taas yksi tuiki tavallinen asia, josta oli tullut suoranainen haaste. Apuvälineinä tuoli, steppilauta ja jumppamatto. Vähitellen kyykistyen tukien avulla ensin steppilaudalle ja siitä lattialle. Kyljen kautta makuulle. Vielä kun joku kertoisi miten sieltä pääsee ylös.. Onnistuin, mutta eihän se helppoa kipujen takia ollut. Monta asiaa sai miettiä uudelleen. Enhän itse saanut tossujakaan lattialta nostettua ilman tartuntapihtejä…
Tossut itsessään... Kaikella kunnioituksella sairaalavaatetusta kohtaan, eihän ne aivan parhaat olleet tyypille, joka opetteli kävelyn salaisuuksia. Paksu pohja, jonka jalkaa vasten tuleva pinta oli varsin liukas, jalan päältä tuleva hihna joka päästi jalan liikkumaan sivuttain pois pohjan päältä.. Onneksi mun rakas sisko tuli käymään ja kävi hankkimassa paljasjalkakengät. Kiitos! Aivan mahtavat! Iso suositus! Ne olivat mukavat jalassa ja tuntuma lattiaan oli aito. Sitä jalkapohjat juuri nyt tarvitsivat.
Center - avain kehonhallinnassa
Viikonlopun treeninä tein sivuttaisaskelia kaiteen tuella ja kävelin kyynärsauvojen kanssa. Sivuttaisaskel vasemmalle onnistui paremmin. Oikealle tuki oli puutteellisempi. Mutta sitten hoksasin mistä saan apua. Center! Lantiolla sijaitseva kehon tasapainopiste ja sen avulla työskentely. Tätä olin treenannut paljon ratsastusta varten ja huomannut sen olevan yksi ratkaisevista tekijöistä lähes kaikissa arkisissa asioissa. Uskalsin luottaa painon oikean jalan päälle! Vaikka askellus ei vieläkään ollut täydellinen, siitä tuli huomattavasti parempi.
Maanantaina pääsin näyttämään ahaa-elämykseni tuotoksen Pauliinalle. Edistystä oli tapahtunut!
